Elämäni seinäruusuna kertoo syvällisestä, mutta yksinäisestä Charlie-nimisestä pojasta. Hän on nuori joka on keskittänyt elämänsä tarkkailuun seinän vierestä: ketkä ovat yhdessä, ketkä eivät olee yhdessä, kuka on surullinen, kuka on iloinen, kuka on kenen kaveri, kuka puhuu kenestä pahaa. Lukion ensimmäisenä vuonna Charlie saa ystäviä jotka vetävät hänet mukaan maailmaan jota hän on tarkkaillut: bileitä, tyttöystäviä, The Rocky horror picture show, futismatseja, tanssimista etc.
Elämäni seinäruusuna on loistava kirja. Tiesin loppuratkaisun jo ennen kuin sen luin, mutta se ei haitannut.
Ensinnäkin: hahmot. Lemppareitani olivat muun muassa Patrick ja Charlie. Jokainen hahmo on omalla tavallaan hellyyttävä ja jokaisella on omat hetkensä. (Jopa hahmoilla joista en tykännyt, kuten Charlien ärsyttävällä isosiskolla ja uudella ystävällä Mary Elizabethilla.) Kaikilla on omat historiansa ja ongelmansa: Patrickia kutsutaan nimellä "Ei mikään" (vai oliko se ei kukaan?), eikä hänen tapailemansa poika uskalla tulla kaapista. Samilla on ongelmia rakkaudessa, Charliella on ongelmia kaikessa.En keksi kirjasta yksinkertaisesti mitään pahaa sanottavaa.
Kirja on rehellinen ja aito. Se kertoo asiat suoraan ja mutkittelematta, vaikka välillä henkilöt (tai lukija itse) eivät sitä toivoisikaan. Kirja kerrotaan päiväkirjamuodossa.
En osaa sanoa muuta, koska tämä on sellainen kirja joka täytyy itse lukea ennen kuin ymmärtää täysin siitä kirjoitettuja arvosteluja tai mielipiteitä. Se täytyy itse lukea ja kokea, ja sen takia sanonkin:
lukekaa (ja kokekaa) se.
